EU tarvitsee kokonaisvaltaisen maankäytön ja biotalouden strategian

Jotta ilmastoneutraalius voidaan saavuttaa vuoteen 2050 mennessä, EU:n on vähennettävä päästöjä noin 90 prosenttia verrattuna vuoden 1990 tasoon. Tämän tavoitteen saavuttamisessa aurinkotaloudella, sähköistämisellä ja vetypohjaisilla ratkaisuilla sekä kiertotaloudella on keskeinen rooli. Maankäyttö ja biotalous ovat tärkeitä tämän muutoksen kannalta, ja vuoden 2050 jälkeen niiden merkitys on keskeinen, sillä suurin osa kasvihuonekaasupäästöjen lähteistä ja nieluista on tällä sektorilla. Vuoden 2050 jälkeen päästöjen pääasialliset lähteet liittyvät elintarvikkeiden tuotantoon ja maankäyttöön, ja maankäyttö on tärkeintä myös hiilen sidonnassa, kuva 1.

Kuva 1. EU:n kasvihuonekaasupäästöjen ja hiilinielujen kehittyminen vuoteen 2100, Mt CO2-ekv. (1)

Maankäyttö ja biotalous ovat myös taloudellisesti tärkeitä. Ne työllistävät 17,5 miljoonaa ihmistä eli lähes 9 prosenttia EU:n kokonaistyövoimasta ja muodostavat noin 5 prosenttia EU:n BKT:stä (2).

EU:n ”Puhdas maapallo kaikille” ‑strategiassa (3) maankäyttö ja biotalous esiteltiin yhtenä seitsemästä keskeisestä elementistä. On hyvä, että elementti on osa oivaltavaa, tulevaisuuteen suuntautuvaa ja kokonaisvaltaista strategiaa. Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa alan ”kokonaiskuvaa” kuitenkin hajoaa ja maankäyttöä ja biotaloutta käsitellään useissa alakohtaisissa aloitteissa, esimerkiksi Pellolta pöytään ‑strategiassa, biodiversiteetti- ja metsästrategioissa, energiatehokkaaseen rakentamiseen liittyvässä suunnitelmassa, teollisuusstrategiassa, kiertotalouden toimintasuunnitelmassa, uusiutuvan energian direktiivissä ja liikennealaa koskevissa aloitteissa.

Ilmastotavoitesuunnitelmassa vuodelle 2030 (4) todetaan, että myönteisiä ilmastovaikutuksia voitaisiin lisätä integroimalla maatalouden muita kuin hiilidioksidista johtuvia kasvihuonekaasupäästöjä maankäytön, maankäytön muutosten ja metsätalouden sektoriin ja muodostamalla uuden, säännellyn sektorin, jonka piiriin maatalous, metsätalous ja maankäyttö kuuluisivat.” CLC katsoo, että tämä on oikea suunta, mutta että maankäyttöä ei voida suunnitella tehokkaasti ottamatta huomioon maankäytön avulla tuotettuja tuotteita ja palveluja.

Sen lisäksi, että hiiltä sidotaan metsiin ja maaperään, monia puupohjaisia tuotteita käytetään suuripäästöisten materiaalien sekä fossiilisten polttoaineiden korvaamiseen (5). Näitä tuotteita kehitetään nopeaan tahtiin ja kehitystä kuvataan CLCn biomateriaaleja koskevassa kannanotossa (6). CLC pitää tärkeänä kokonaisvaltaista näkemystä hiilidioksidin sitomiseen, varastointiin ja suuripäästöisten materiaalien sekä fossiilisten polttoaineiden korvaamiseen liittyvistä tekijöistä ja metsätaloustuotteiden vaikutuksista on välttämätöntä toimintapolitiikoissa. Tällä varmistetaan, että metsäbiotaloussektori pystyy osallistumaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tehokkaasti ja kestävästi.

Maatalouden ja elintarviketuotannon myönteisiä ilmastovaikutuksia voidaan parantaa vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä ja tehostamalla hiilen sitomista. Kasvihuonekaasuja voidaan parhaiten vähentää pienentämällä ruokahävikkiä, lisäämällä elintarviketuotannon tehokkuutta, muuttamalla ruokavaliota, vähentämällä maaperän päästöjä sellaisten viljelymenetelmien (esim. täsmäviljely tai hiiliviljely) avulla, joilla pyritään kestävään tehostamiseen ja kerrosviljelyyn sekä elintarvikemateriaalien teolliseen tuotantoon.

On ennustettu, että tulevina vuosikymmeninä elintarviketuotantoon otetaan käyttöön useita uusia menetelmiä, joissa maankäyttö on vähäistä tai lähes olematonta. Riskipääoman investointivirrat tälle alueelle ovat kasvaneet kuusinkertaisiksi vuodesta 2017, ja näiden panostusten seurauksena keinolihan kustannukset ovat laskeneet sadoista dollareista kiloa kohti 25 dollariin (7). On arvioitu, että vaihtoehtoiset proteiinit voisivat olla jopa viisi kertaa halvempia kuin nykyiset eläinproteiinit, ja vaihtoehtoisten proteiinien markkinoiden ennustetaankin kasvavan kahdeksantoistakertaisiksi ja kasvavan 85 miljardin dollarin teollisuudenalaksi vuoteen 2030 mennessä (8, 9).

Jos nämä ennusteet toteutuvat, maatalousmaata on tulevaisuudessa käytettävissä paljon muihinkin tarkoituksiin kuin mihin sitä käytetään tällä hetkellä. Eräässä raportissa (8) ennustetaan, että vuoteen 2035 mennessä noin 60 prosenttia Yhdysvalloissa tällä hetkellä karja- ja rehutuotantoon käytetystä maasta vapautuu muihin käyttötarkoituksiin. Tämä on tärkein syy siihen, miksi maa- ja metsätalousalan maankäyttöä on suunniteltava yhdessä. Vaikka synteettisten elintarvikkeiden tuotanto kehittyisi vain puolella ennustetusta nopeudesta, sillä on todennäköisesti merkittävä vaikutus maankäyttöön pitkällä aikavälillä.

Samalla biologista monimuotoisuutta olisi vahvistettava kaikissa maaluokissa esimerkiksi parantamalla maa- ja metsänhoidon käytäntöjä. Biologisen monimuotoisuuden ja hyvin toimivien ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen niin, että keskeiset erittäin monimuotoiset alueet otetaan huomioon, on olennaista hyvinvointimme kannalta monessa suhteessa aina elintarviketurvasta kykyymme ehkäistä tautien puhkeamista ja leviämistä tulevaisuudessa. Myös luontopääomainvestoinnit, mukaan lukien runsashiilisten elinympäristöjen ennallistaminen ja ilmastoystävällinen maatalous, on tunnistettu yhdeksi tärkeimmistä julkisen talouden elvytyspolitiikoista, jotka tarjoavat suuria taloudellisia kerrannaisvaikutuksia ja myönteisiä ilmastovaikutuksia. Lisäksi ilmastonmuutoksen vaikutukset ekosysteemeihin on ymmärrettävä selkeästi pitkän aikavälin suunnittelussa.

Edellä mainituista syistä CLC ehdottaa arviointia – kokonaisvaltaista strategiaa maankäytön, biotalouden ja biologisen monimuotoisuuden täyden potentiaalin hyödyntämiseksi – ennen kuin vuoden 2030 jälkeistä ilmastostrategioista ja ‑politiikoista päätetään. Kokonaisvaltaisessa strategiassa yhdistettäisiin sektorikohtaisiin strategioihin jo sisältyvät oleelliset osat biomateriaalien ja uusien elintarviketuotannon menetelmien kehityksen mahdollisiin vaikutuksiin. EU:n sektori-integraatiota ja vetyä koskevat strategiat tarjoavat hyviä esimerkkejä siitä, miten kokonaisvaltainen strategia voitaisiin myös biotalouden suhteen tehdä.

Kokonaisvaltaisen strategian tulisi sisältää seuraavat osatekijät:

• selvitys biomateriaaleja ja uusia elintarviketuotannon menetelmiä sekä niiden ilmastonmuutoksen hillitsemispotentiaalia koskevat lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin markkinanäkymistä
• edellä mainittuun selvitykseen perustuva näkemys optimaalisesta maankäytöstä pitkällä aikavälillä (vuoden 2050 jälkeen)
• markkinapohjaiset mekanismit, joilla nopeutetaan biomateriaalien ja uusien elintarviketuotannon menetelmien kaupallista käyttöä
• markkinapohjaiset mekanismit metsä- ja maatalouden hiilinielujen tehostamiseksi
• kannustimet biologisen monimuotoisuuden ja maaperän terveyden edistämiseksi hoidetuissa metsissä ja maataloudessa
• tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoituksen lisääminen aloille, jotka liittyvät fossiilisten materiaalien ja tuotteiden korvaamiseen biomateriaaleilla, uusille elintarviketuotannon menetelmille ja uusille keinoille parantaa hiilidioksidin sitomista
• analyysi ilmastonmuutoksen pitkäaikaisista vaikutuksista ekosysteemeihin ja sopeutumistoimien tarpeellisuudesta.

CLC uskoo, että maankäyttö ja biotalous tarjoavat paljon enemmän mahdollisuuksia ilmastonmuutoksen hillitsemiseen kuin nykyään ymmärretään. Liitteessä on esitetty alustava arvio.

Huom. Tämä on suomenkielinen käännös virallisesta englanninkielisestä lausunnostamme, joka löytyy täältä.

Lisätiedot:  Juha Turkki, kehitysjohtaja, Climate Leadership Coalition, juha.turkki@clc.fi, p. +358 45 3461925, Jouni Keronen, toimitusjohtaja, Climate Leadership Coalition, jouni.keronen@clc.fi , p. +358 50 4534881

Lähteet

1. Stepping up Europe’s 2030 climate ambition, Impact Assessment, Euroopan komissio, 2020.
2. EU Bioeconomy Monitoring System dashboards, Euroopan komissio.
3. Puhdas maapallo kaikille, Euroopan komissio, 2018.
4. Ilmastotavoitesuunnitelma vuodelle 2030, Euroopan komissio, 2020.
5. Brief on the role of the forest-based bioeconomy in mitigating climate change through carbon storage and material substitution. Grassi, Giacomo – Fiorese, Giulia – Pilli, Roberto – Jonsson, Klas – Blujdea, Viorel – Korosuo, Anu & Vizarri, Matteo, Euroopan komissio, 2021.
6. Biomateriaaleilla on tärkeä rooli Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja Euroopan uuden teollisuusstrategian tavoitten saavuttamisessa, CLC Policy Brief, 2021.
7. The Paris Effect, How the climate agreement is reshaping the global economy. Turner, Julia – Meldrum, Mark & Oppenheim, Jeremy, SYSTEMIQ, 2020.
8. Rethinking Food and Agriculture. Tubb, Catherine & Seba, Tony, RethinkX.
9. Cheaper mock beef raises the stakes. UBS, 2021.

Liite

Biotalouden ja maankäytön kumulatiivinen ilmastovaikutus vuosina 2020–2100. (Alustavat arviot osoittavat mahdolliset vaikutukset, arvioita tulee tarkentaa asiantuntijoiden kanssa myöhemmin.)

• Stepping up Europe’s climate ambition, Impact assessment, part 2, Metsäalueen laajeneminen 7 Mha -> lisänieluja 40 Mt/v ja 45 Mt/v parantamalla metsänhoitoa; Euroopan metsäinstituutin arvio: 10–15 Mha -> 64 Mt ja 95 Mt/v.
• Stepping up Europe’s climate ambition, Impact assessment, part 2, Maatalouden lisänieluja 45 Mt/v, ranskalaisen 4 per 1 000 ‑aloitteen arvio: 3 Gt lisänieluja, MTK:n arvio 3–12 Gt lisänieluja.