Climate Leadership Coalition on järjestänyt lokakuun 2020 ja helmikuun 2021 välilä ilmastotransformaatioon liittyvän disruptio-webinaarien sarjan, jonka ohjelma on tämän esityksen lopussa. Webinaarisarja keskeisiin opetuksiin kuuluvat seuraavat kolme asiaa:

  1. Monien yhteiskunnan kannalta keskeisten teknologioiden kehitys on edennyt viime vuosina huomattavasti nopeammin kuin perinteisissä lineaariseen kehitykseen perustuvissa ennusteissa on oletettu. Tendenssi on yleismaailmallinen ja dramaattisista ennustevirheistä on runsaasti esimerkkejä myös Suomessa. Näiden kehitykseen liittyvien eksponentiaalisesti etenevien disruptioprosessien syvällistä ymmärrystä tulee vahvistaa.
  2. Politiikkavalinnoilla tulee helpottaa ja tukea disruptioprosessien nopeaa ja kivutonta etenemistä maassamme.
  3. Samalla, kun edistetään kansallista kykyä muutosvoimien hyödyntämiseen, täytyy tukea yhteiskunnan kykyä sopeutua työllisyys- ja toimialarakenteen suuriin muutoksiin.

Climate Leadership Coalitionin finanssi-teemaryhmä järjesti 12.2. seminaarin, jossa ekonomistit Vesa Vihriälä, Mikko Spolander, Aki Kangasharju ja Mika Maliranta keskustelivat elvytyspolitiikasta, investointitarpeista, hiilineutraalisuudesta ja teknologiavetoisista disruptioista. Keskustelun moderoi ja sen avasi CLC:n pääekonomisti Timo Tyrväinen.

CLC:n toimitusjohtaja Jouni Kerosen avauspuheenvuoron jälkeen Timo Tyrväinen kävi läpi sitä mistä keskustelussa on kysymys. Disruptiona puhutaan murroksesta, jossa uudet tuotteet tai palvelut luovat uuden markkinan ja näin heikentävät, muuttavat tai tuhoavat olemassa olevan markkinan, tuotekategorian tai toimialan. Disruptiot eivät ole lineaarisia prosesseja. Niiden vaikutus näyttäytyy alussa pienenä, mutta kun skaalautuvan tarjonnan myötä  hinnat laskevat nopeasti, innovaatioiden kysyntä kasvaa eksponentiaalisesti.Usein disruption vaikutus ulottuu toimialarajojen yli. Sen vaikutus voi säteillä hyvinkin laajasti moniin sektoreihin, talouselämän kokonaisuuteen ja koko  yhteiskuntaan.

Disruptio on tietynlainen epäjatkuvuuskohta talouden aikasarjoissa. Siksi historiatietoihin perustuvat ennustemallit menettävät voimansa disruptiovaiheissa. Kun tulevaisuuteen on kurotettu ekstrapoloimalla mennyttä, osumatarkkuus on ollut surkea. Uusien teknologioiden roolin ja merkityksen osalta on meillä Suomessakin nähty monia esimerkkejä.

Disruption synnyttää teknologioiden konvergoituminen ja sen mahdollistama uudenlainen liiketoimintamalli. Yhdysvaltalainen RethinkX ajatushautomo on päätynyt siihen, että ihmiskuntaa merkittävimmin mullistaneiden disruptioiden lähde on ollut teknologinen murros, joka liittyy 1) informaatioon, 2) energiaan, 3) ruoantuotantoon, 4) liikkumiseen ja/tai 5) raaka-aineisiin ja materialeihin. Kaksi nykyhetkeen liittyvää erityispiirrettä on syytä huomata. Ensinnäkin, 2020-luvulla kaikki viisi ajuria ovat disruptiovaiheessa saman aikaisesti. Toiseksi, meneillään olevien disruptioprosessien käynnistymisellä on yhteys huoleen ilmastokriisin etenemisestä ja jokaiseen niistä liittyy ulottuvuuksia, jotka tukevat ilmastokriisin ratkaisemista.

Kolmas tärkeä näkökohta on seuraava. Disruptioiden kautta syntyvä teknologinen osaaminen määrittää kunkin yhteiskunnan potentiaalin. Kuinka lähelle potentiaalia päästään, se riippuu siitä kuinka yhteiskunnan ja talouden toiminta on järjestynyt. Aiemmin hyvinkin toiminut järjestelmä voi muuttua edistyksen esteeksi.

Jyväskylän yliopiston professori Mika Maliranta aloitti perkaamalla käsitettä ”luova tuho”. Käsite on napakka ja helppokäyttöinen. Siihen sisältyy kuitenkin siemen traagiseen väärinymmärrykseen, että sodat tai lamat voivat olla taloutta puhdistavia ja siinä mielessä positiivisia voimia. Malirannan mielestä lamoissa ei ole mitään hyvää. ”Luova tuho” käsitteen todellinen sisältö kuvaa sitä, että kun uutta luovat teknologiat valtaavat markkinat, vanhassa toimintatapaan pitäytyneet yritykset ja vanhaan teknologiaan liittyvä työ sulavat pois. Luovuus on se voima, joka puhdistaa – ei tuho.

Maliranta muistutti, että vaikka nousevat tuotteet ja palvelut leviävät disruptiossa nopeasti, niiden yhteiskunnallisten vaikutusten leviäminen jatkuu pitkään. Jotta vaurautta vahvistavat vaikutukset pääsevät leviämään optimaalisesti, tarvitaan joustavuutta. Iso osa murroksesta tapahtuu nuorissa yrityksissä. Nuoriin yrityksiin kohdistuu usein likviditeettirajoituksia, jotka hidastavat uuden teknologian leviämistä. OHJE 1:  Huolehditaan nuorten yritysten rahoituksen saatavuudesta

Disruptiovaiheissa olisi kansakunnan kannalta hyvä, jos vanhoista yrityksistä siirtyisi työvoimaa joustavasti uusiin. Jos liikkuvuus on tahmeaa, disruptio hidastuu. OHJE 2: Edistetään työmarkkinoiden toimivuutta.

Jotta työmarkkinoiden joustavuuden lisääntyminen saisi hyväksynnän, hyvinvointivaltion sekä eksplisiittisen että implisiittisen sosiaalivakuutusjärjestelmän pitää olla kunnossa. Kaveria-ei-jätetä -henki voisi olla Suomen vahvuus, sillä disruptioissa uhkat ja mahdollisuudet eivät jakaudu tasasuhtaisesti. ”Disruptio on helpompi hyväksyä, kun vakuutukset ovat kunnossa”. OHJE 3: Pidetään huolta turvaverkoista.

Helsingin yliopiston työelämäprofessori Vesa Vihriälä oli huolissaan jukisen talouden tasapainon heikkenemisestä. Vaisu tuottavuuskehitys  ja hidas talouskasvu ovat rasittaneet kestävyyttä jo pitkään ja koronakriisin vaatimat elvytystoimet ovat heikentäneet tasapainoa entisestään. Tämän Vihriälä pelkää heikentävän sopeutumista helpottavia turvaverkkoja kansantalouden ja yhteiskunnan kohdatessa suuria sopeutumishaasteita. Samaan aikaa Vihriälä näki luottamusta lisäävänä signaalina sen, että yhteiskunnat ja valtiot korostavat nyt aikaisemmin tarvetta kehittää kriisinsietokykyään. Talouskasvun – ja samalla julkisen talouden tasapainon – kannalta keskeistä on tuottavuuden vahvistaminen. Varsinkin pitkällä aikavälillä koulutus on ydisasia.

Vihriälän mukaan tuottavuuden ja investointien välinen yhteys on kiinteä. Tämän päivän ja lähivuosien talouspolitiikan keskeinen kysymys on: miten taataan se, että nimenomaan ”hyvät investoinnit” toteutuvat. Vihriälän mukaan edelläkävijän ongelma voi nyt olla pienempi kuin joskus ennen, kun perässä tulijat saattoivat ottaa käyttöön innovaatioita, joita edelläkävijät olivat kalliilla investoinneilla kehittäneet. Nyt sijoittajilla on selkeämpi näköala siihen, että tulevaisuus kuulu puhtaille tuotteille ja palveluille. Se vahvistaa näkymää niitä tuottaviin yrityksiin liittyvästä arvonnousun potentiaalista. Tämä on merkittävä tuki nousevien yritysten tutkimus- ja innovaatiotoiminnalle ja lisää optimismia siihen kestävä tuotanto saa tilan ja ajan nousta valta-asemaan. Kilpailussa täytyy olla tehokas. Asetelmaa selkiyttäisi se, että päästöillä olisi sama hinta kaikille toimijoille. Poliittinen tuki tälle tavoitteelle on hyvin tärkeä.

Valtiovarainministeriön kansantalousosaston päällikkö Mikko Spolander jäsensi päivän teemaa talouspolitiikan tekemisen näkökulmasta korostaen, että esityksensä olevan ääneen ajattelua eikä se siten välttämättä heijasta valtiovarainministeriön näkökantaa.

Spolander lähti taloustieteen peruskehikosta, jossa talouden kasvu perustuu työhön ja työn tuottavuuteen. Aineellisen hyvinvoinnin (=BKT per capita) kasvu on sama kuin tuottavuuden kasvu (=BKT per capita). Tuottavuuden kasvu perustuu osaamiseen ja uusiin tapoihin käyttää pääomaa ja tehdä työtä. Suhteelliset hinnat ohjaavat kotitalouksien ja yritysten valintoja. Talouden rakenteet vaikuttavat suhteellisiin hintoihin ja luovat kannusteita. Ja lopuksi: Talouden kasvu asettaa rajat julkiselle taloudenpidolle eli Suomen tapauksessa hyvinvointijärjestelmämme – Malirannan terminologiassa turvaverkkojen – kohtalo.

Spolanderin rautalangasta vääntämässä mallissa päästöjen vähentämiseen on kaksi polkua. Ykköspolulla pienennetään asukkaiden päästöjä aiheuttavaa päälukua ja/tai alennetaan tuotantoa per pää eli elintasoa. Kakkosvaihtoehdossa vähennetään tuotannon energiaintensiivisyyttä ja alennetaan energian päästöpitoisuutta. Koska ykköspolku johtaisi yhteiskunnan sosiaalisesti kestämättömään tilanteeseen ja pahimmillaan kaaokseen, Spolander ei usko sen saavan kansalaisten hyväksyntää. Siksi hän näkee kakkospolun ainoana toteuttamiskelpoisena vaihtoehtona.

Kakkospolkua Spolander kutsuu teknologia/tuottavuuspoluksi. Sen askelmia ovat koulutus, osaaminen, tutkimus, tuotekehitys, innovaatio, tuottavuus. Tämä usein kuulluista sanoista koostuva polku on tuotannon kasvattamisen ja sen kautta julkisen talouden rahoituspohjan turvaamisen polku.

Yhteiskunnan kaikkien toimijoiden (yritykset, kuluttajat, palkansaajat, sijoittajat jne. jne.) valintoihin vaikuttavat kymmenet, ehkä sadat kannustimet (lait, säädökset, käytännöt), jotka saattavat sojottaa eri suuntiin. Spolander korostikin sitä, että tulevassa erilaisia päätöksiä koskevasa poliittisessa palapelissä olisi keskeisen tärkeää pitää huolta siitä, että kaikki päätökset ovat yhdessä linjassa päätavoitteen suhteen. Eli sen, että Suomi tavoittaa hiilineutraalisuuden 2035 sellaisella mallilla, joka jättää perinnöksi kasvan ja globaalissa kilpailussa menestyvän maan, Suomen jonka vaurastumisen menetystarina jatkuu.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen johtaja Aki Kangasharjun mukaan Suomen finanssikriisin jälkeen vallinnut pitkä pysähdystila on saanut aikaan syvälle juurtuneen odotusloukun väestön keskuudessa. Pessimistiset odotukset ovat vallalla ja toteuttavat itseään. Disruptioprosessit – jos niihin on asemoiduttu oikein – tarjoavat mahdollisuuden irrota negatiivisten odotusten loukusta.

Epälineaarisesti etenevät disruptioprosessit luovat hyppäyksenomaista kehitystä taloudessa ja vähitellen koko yhteiskunnassa. Tämä jo alkanut kehitys vahvistaa Kangasharjun uskoa siihen, että ilmastotavoitteet saavutetaan kehittyneissä maissa. Tulee vain pitää huolta päästökaupasta ja päästöjen hinnasta. Kehittyvistä maista hän on kuitenkin huolissaan. Sekä luontokadosta yleisesti. Sen osalta valveutuneisuus on vasta lastenkengissään.

Kangasharju sivusi Malirannan huomautusta disruptioiden pitkäkestoisista vaikutuksista muistuttamalla taloustieteen nobelisti Robert Solowin vuonna 1987 esittämästä ns. tuottavuusparadoksista: ”You can see the computer age everywhere but in the productivity statistics.” Joidenkin tutkimusten mukaan tekoälyn kanssa saatetaan olla juuri nyt samankaltaisessa tilanteessa.

Johdantopuheenvuorossaan Tyrväinen pohti onko EU:n tavoitteeksi asettama jättimäiseltä tuntuva 350 mrd eur per annuminvestointitarve mahdoton vai ”vain” haastava tavoite. Kun EU-27 alueen vuotuiset kiinteät investoinnit olivat keskimäärin noin 3 000 MILJARDIN euron tasolla 2017-2019, EU:n per annum ilmastoinvestointien lisätarve on viime vuosien ”normaali-investointien” tasosta noin 12 %. Lisäksi on huomattava, että tässä 350 mrd euron investointitarpeessa ei ole kysymys investointien kokonaismäärän lisäyksestä. Merkittävä osa 350 miljardista voi tulla normaalissa juoksussa toteutettavien investointien uudenlaisesta allokoinnista: likaisista investoinneista luovutaan ja siirretään pääoma puhtaalle puolelle. Tavoite toteutuu sitä kivuttomammin, mitä vahvemmin yritykset luottavat ilmastolinjausten pysyvyyteen ja systemaattiseen toteuttamiseen. Siksi CLC on pitkään ja menestyksellisesti ehdottanut, että EU:n päästökaupan perustaksi tulee täsmentää vuoteen 2050 ulottuva hiilibudjetti.

Kangasharju totesi olevansa investointeja koskevassa ”kuinka-paljon-on-paljon” -tyyppisessä kysymyksessä samalla linjalla kuin Tyrväinen. Tavoiteltujen investointien koko suhteessa ja BKT:hen ja kokonaisinvestointeihin on ”peanuts” ja varmasti saavutettavissa nyt, kun yritysten ja rahoitusmarkkinoiden ilmastonäkemykset ovat kirkastuneet. Tähän teemaan liittyen Maliranta korosti ymmärrystä siitä, että investoinnit ovat ”endogeeninen muuttuja”. Ekonomistit tarkoittavat tällä sitä, että investointeihin vaikuttavat kaikki talouden osatekijät. Vahvat investoinnit ovat SEURAUS talouden hyvistä toimintatavoista, positiivisista odotuksista, joustavasta rahoituksesta ja lukemattomista muista tekijöistä. Samaan aikaan vahvat investoinnit ruokkivat talouden hyvää toimintakykyä, vahvistavat työllisyyttä ja odotuksia. Tästä syntyy kansakunnan vaurastumisen hyvä kehä. RethinkX -ajattelussa kysymys on siitä kuinka hyvin talouden ja yhteiskunnan hallintajärjestelmä on valmis kohtaamaan syvällisten disruptioiden haasteen. Tämä puolestaan on se teema, jota valtiovarainministeriön Spolander jäsensi Suomen osalta omassa esityksessään.

Ennen Tyrväisen isännöimää ekonomistikeskustelua sarjassa kuultiin ruoan- ja energiatuotannon, liikenteen, informaatioteknologian ja valmistavan teollisuuden kehitysnäkymistä ja kuinka disruptiivinen murrosvaihe tulisi muokkaamaan alojen tulevaisuutta. Sarja järjestettiin yhdessä CLC:n jäsenyritysten ja yhteisöjen kanssa ja siinä kuultiin asiantuntijoita useita eri organisaatioista. Esitelmöijinä sarjassa olivat kotimaisten tähtien lisäksi mm. johtaja Tassos Haniotis komission maatalouspääosastolta ja RethinkX:n Catherine Tubb ja  Bradd Libby.

Lisätiedot: Jouni Keronen, toimitusjohtaja, Climate Leadership Coalition, p. 050 4534881, jouni.keronen@clc.fi ja Timo Tyrväinen, pääekonomisti, Climate Leadership Coalition, p. 050 303 6829, timo@tyrvainen.eu