Terveiset Marokon ilmastoneuvotteluista

Marokon neuvottelut alkoivat myötätuulessa, kun Pariisin sopimus tuli voimaan 4.11.2016. USA:n vaalituloksen selvittyä kokouksessa levisi hämmennys, joka kuitenkin muuttui nopeasti päättäväisyydeksi. Uusiutuvan energian hinnat laskevat nopeaan tahtiin ja niiden vauhdittamana muutos tapahtuu jo nyt sellaisella vauhdilla, ettei sitä yksikään maa voi pysäyttää.

YK:n ilmastokokous päättyi viikonloppuna Marokon Marrakechissa. Keskeisimmät päätökset liittyivät Pariisin sopimuksen työohjelmiin, kuten päästövähennystoimien läpinäkyvyyteen ja vertailtavuuteen.

”Ilmastorahoituskysymyksissä korostuivat sopeutumisrahoitus ja sopeutumisrahasto, jolla on kehittyville maille suuri poliittinen painoarvo. Ne halusivat varmistaa, että sopeutumisrahasto palvelee Pariisin sopimusta”, sanoo ilmastoasioiden pääneuvottelija Outi Honkatukia ympäristöministeriöstä. Ilmastonmuutoksen aiheuttamia vahinkoja ja menetyksiä koskevan niin sanotun Varsovan mekanismin työn jatkosta saatiin sovittua Marokossa. Virallisen neuvotteluagendan ulkopuolella Suomi allekirjoitti Ranskan aloitteen, jonka tavoitteena on lisätä maaperään sitoutuneen hiileen määrää neljä promillea vuosittain. Tällä halutaan vahvistaa sekä ruokaturvaa että ilmastonmuutoksen hillintää. Suomi liittyi myös Yhdysvaltojen aloitteeseen, jossa tiedon avoimuudella ja jakamisella pyritään vastaamaan ilmastonmuutoksen asettamiin haasteisiin, kuten sään ääri-ilmiöihin. Osana kansainvälistä Mission Innovation -aloitetta Suomi sitoutui myös kaksinkertaistamaan uusiutuviin energioihin ja energiajärjestelmiin suuntautuvan julkisen innovaatiorahoituksensa nykyisestä noin 50 miljoonan euron tasosta vuoteen 2020 mennessä.

Marrakechin kokouksen alla julkaistujen selvitysten mukaan eri maiden tähän mennessä antamat päästövähennyssitoumukset eivät riitä pysäyttämään maapallon ilmaston lämpenemistä Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti alle kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Eri arvioiden mukaan nykyisten lupausten toteuttaminen rajoittaisi lämpötilan nousun noin 2,8 asteeseen, joten lähivuosina tarvitaan uusia sitoumuksia.

Marokossa sovittiin askelmerkit päästövähennystoimien seurannan, läpinäkyvyyden ja vertailtavuuden kehittämiseksi matkalla kohti vuonna 2018 tapahtuvaa Pariisin sopimuksen tavoitteiden ensimmäistä väliarviointia. Varsinaisten neuvottelujen ulkopuolella runsaasti huomioita sai Global Climate Action Agenda, jonka tarkoitus on vauhdittaa valtioiden, kuntien, yritysten, sijoittajien ja kansalaisten yhteistyötä päästöjen vähentämisessä ja tarjota tukea haavoittuville maille. Marrakechissa Marokko ja Ranska julkistivat yksityiskohtaisen tiekartan aloitteen eteenpäin viemiseksi.

Laaja joukko ilmastonmuutoksen edelläkävijöitä julkaisi vuoteen 2050 ulottuvan pitkän aikavälin tiekartta-alustan. Perustajien joukossa oli 22 maata (mm. Ruotsi ja Norja), 15 kaupunkia (mm. Oslo, Tukholma, Kööpenhamina), 17 osavaltiota tai aluehallintoa sekä 196 We Mean Business -koalition Science Based Targets -sitoumuksen tehnyttä yritystä (Suomesta mm. Outokumpu Oyj, Metsä Board, Stora-Enso ja Valmet).

Lisäksi USA, Meksiko, Kanada ja Saksa julkaisivat myös vuoteen 2050 ulottuvat pitkän aikavälin päästövähennys-suunnitelmansa. USA:n ja Kanadan suunnitelmissa tähdätään vähintään 80 % vähennystavoitteeseen vuoteen 2005 verrattuna, Meksikon suunnitelma tähtää 50 % vähennykseen vuoteen 2000 verrattuna, ja Saksa tavoittelee kasvihuonekaasuneutraaliutta 2050 mennessä.

Ympäristöjärjestöt kampanjoivat, jotta maailman maat tiukentaisivat päästötavoitteitaan mahdollisimman rivakasti. Maailman neljästä suurimmasta päästäjästä USA ja EU ovat kääntäneet päästönsä laskusuuntaan, ja Kiinankin päästöt ovat parina vuonna laskeneet hiukan. Sen sijaan Intian päästöt ovat nopeassa kasvussa.

Itse ilmastonmuutoksen etenemisestä kertovat viestit ovat huolestuttavia. Maailman meteorologisen järjestön WMO:n johtajan, CLC:n hallitukseen kuuluvan Petteri Taalaksen mukaan tästä vuodesta näyttää tulevan peräti 1,2 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi, viime vuosi oli noin asteen. Maailman keskilämpötilassa tällainen muutosvauhti on erittäin huolestuttavaa.

CLC osallistui neuvotteluihin tarkkailijana

Climate Leadership Coalition osallistui Marokon ilmastokokoukseen sen akkreditoituna tarkkailijajäsenenä. Tarkkailijastatuksen saaminen oli suuri arvostus yhdistystämme kohtaan, saimme tietojemme mukaan mahdollisuuden lähettää yhtä monta osallistujaa kuin esimerkiksi Euroopan sähköyhtiöiden keskusliitto Eurelectric. Yhdistystämme edustivat paikan päällä Pertti Korhonen, Jouni Keronen, Kaisa Hernberg, Timo Tyrväinen, Kari Kankaanpää (Fortum), Mia Nores (Teknologiateollisuus) ja Christian Breyer (LUT). Suomen delegaatiossa neuvotteluihin osallistuivat myös Mari Pantsar, Oras Tynkkynen ja Janne Peljo Sitrasta sekä Tiina Kähö Pääkaupunkiseudun Smart & Clean -säätiöstä.

CLC:n ja sen jäsenten kannalta näkyvimmät päivät olivat toisen viikon maanantai, tiistai ja keskiviikko, jolloin osallistuimme partnerina ilmastoneuvottelujen suurimpaan sivutapahtumaan Sustainable Innovation Forumiin sekä isännöimme Sitran kanssa Pohjoismaiden ministerineuvoston lipun alla järjestettyä tilaisuutta, jonka teemana oli kansalaisten aktivointi ilmastoystävällisiin toimiin. Tämän lisäksi Sitra isännöi tilaisuuksia, joissa lanseerattiin Nordic Green to Scale -raportin tulokset sekä kerrottiin Suomen kiertotalouden tiekartasta.

Näkyvä paikka Sustainable Innovation Forumilla

Sustainable Innovation Forumissa puhunut CLC:n hallituksen puheenjohtaja Pertti Korhonen korosti markkinavoimien merkitystä ilmastonmuutoksen hillinnässä.

”Alle 2 asteen uralle pääseminen edellyttää, että vähennämme globaalisti päästöjä nykytavoitteiden perusteella ennustetusta vuoden 2030 tasosta 12-14 gigatonnia CO2e eli joka vastaa noin neljännestä nykyisestä päästötasosta eli noin 1 gigatonnin vuosivauhtia. Tämä edellyttää myös, että nostamme energiatehokkuuteen ja vähähiilisiin ratkaisuihin suunnatun investointitason nykyiseltä 300 miljardin vuositasolta 1 biljoonan tasolle”, sanoo Korhonen.

”Tarvitsemme toimivat CO2-markkinat, joiden avulla ajamme päästöt alas ja keräämme varoja muutoksen tarvitsemiin investointeihin. Jos esimerkiksi saamme 50 % päästöistä markkinoitten piiriin ja hiilidioksidin hinta olisi 25 dollaria/tonni, sen avulla kerättäisiin noin 600 miljardin dollarin tulot. Yhdistettynä nykyiseen noin 300 miljardin dollarin investointitasoon tämä nostaisi allokoitavissa olevan rahavirran vaaditulle noin 1 biljoonan dollarin tasolle”, Korhonen toteaa.

Sustainable Innovation Foorumin järjestäjä The Climate Group oli kiinnostunut suunnittelemaan yhteistyötä jatkossakin. Tämä sivutapahtuma on varsin korkeatasoinen: ennen CLC:n Pertti Korhosta samana aamuna foorumilla esiintyivät muun muassa UNEP:in pääjohtaja Erik Solheim ja lordi Nicholas Stern.

Markkinamekanismit etenevät, pääosin neuvottelujen ulkopuolella

Vaikka Pariisissa sovittujen markkinamekanismien suhteen Marokon kokous ei tuottanut paljoakaan edistystä, neuvottelujen ulkopuolella useat valtiot, yritykset ja kansainväliset organisaatiot, mm. Carbon Price Leadership Coalition (CPLC), johon CLC:kin sekä Suomi ja Fortum kuuluvat, vievät asiaa eteenpäin. Tapasimme kokouksessa CPLC-koalitiota johtavan, Maailmanpankissa ja Kansainvälisessä valuuttarahastossa työskentelevän Tom Kerrin, joka kertoi, että Chilen, Etiopian, Kanadan, Meksikon, Ranskan ja Saksan valtionpäämiehet, Kalifornian kuvernööri, Rio de Janeiron pormestari, joka johtaa myös laajaa C40-koalitiota ja Maailmanpankin, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n sekä Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ylin johto on asettanut tavoitteekseen saada CO2-hinnoittelujärjestelmät kattamaan puolet kaikista kasvihuonekaasupäästöistä jo ennen vuotta 2030.

Carbon Price Leadership Koalitio perusti Marokossa Carbon Pricing Economic Commission -komission, jota johtavat Ranskan ympäristöministeri Ségolène Royal sekä taloustieteilijät Joseph Stiglitz ja lordi Nicholas Stern. Komission tehtävänä on selvittää, miten CO2-hinnoittelu voisi parhaiten toimia Pariisin sopimuksen tavoitteiden toteuttamisessa. Komissio julkaisee raportin huhtikuussa 2017 Maailmanpankin ja IMF:n järjestämässä Carbon Price Leadership koalition kevätkokouksessa.

Käytössä ja käynnistymässä olevien CO2-markkinajärjestelmien linkittäminen on yksi keskeinen asia komission työlistalla. EU:n ympäristökomissaari Jos Delbeke ilmoitti, että EU on halukas selvittämään järjestelmien linkittämismahdollisuuksia Kiinan, USA:n ja Kanadan kanssa. EU sopi jo korkean tason kokouksen Kiinan kanssa tästä asiasta, kun Kiina on saanut maanlaajuisen päästökauppajärjestelmänsä käynnistymään.

Myös Venäjällä on havaittavissa orastavaa kiinnostusta CO2-hinnoitteluun. Indikaationa tästä Venäjän suurin alumiiniyhtiö RUSAL on liittynyt Carbon Price Leadership koalitioon. RUSAL on myös julkaissut ottavansa 2017 käyttöön yhtiön sisäisen globaalin CO2-hinnoittelujärjestelmän, jota sovelletaan sekä investointien kannattavuuden arviointiin että yksikköjen hiilijalanjäljen pienentämiseen.

Kansalaisten ilmastolupaukselle kiitosta YK:lta

Järjestimme myös varsinaisella neuvottelualueella, Pohjoismaisessa paviljongissa, Sitran kanssa kansalaisten ilmastotoimia käsittelevän tilaisuuden. Tilaisuuden avauspuheen pitänyt maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen totesi, että maiden, kaupunkien ja yritysten ilmastotoimien lisäksi kansalaisten entistä aktiivisempi osallistuminen on erittäin tärkeätä.

”Kansalaiset eivät voi omilla toimillaan yksinään hillitä ilmastonmuutosta, mutta ei sitä kyetä hillitsemään ilman kansalaisiakaan”, sanoi Tiilikainen, joka mainitsi Ilmastolupauksen myös puheessaan korkean tason täysistunnossa.

YK:n ilmastosihteeristön kansliapäällikkö ja tiedotusjohtaja Daniele Violetti esitteli YK:n toimia kansalaisten suhteen. Hän antoi erittäin positiivista palautetta Kansalaisen Ilmastolupauksesta sekä sopimastamme yhteistyöstä. Sitran johtaja Mari Pantsar esitteli Sitran viimeisimpien selvitysten tuloksia. Niiden mukaan suomalaiset voivat jo nyt pienentää olevassa olevilla ratkaisuilla omaa hiilijalanjälkeään määrällä, joka vastaa noin kolmannesta kansallisesta päästövähennystavoitteesta.

”Sitra on käynnistänyt Resurssiviisas kansalainen -avainalueen, jonka tehtävä on tehdä kansalaisten kestävät valinnat entistä helpommaksi”, Pantsar totesi.

CLC:n toiminnanjohtaja Jouni Keronen, joka on myös Myrskyvaroitus – Stormwarning ry:n hallituksen jäsen, esitteli Kansalaisen Ilmastolupausta ja ehdotti, että kansainvälisessäkin kalenterissa 21.9. olevana päästöttömänä päivänä (Zero Emissions Day) työpaikoilla ja kouluissa käsiteltäisiin kansalaisten ilmastotoimia ja arvioitaisiin läsnäolijoiden henkilökohtainen hiilijalanjälki. Ajatus sai kannatusta muun muassa paneelikeskusteluun osallistuneelta Ammattiyhdistysliikkeiden Maailmanjärjestön (ITUC) johtaja Allison Tatelta.

Muita kannaltamme kiinnostavia asioita neuvotteluista ja oheistilaisuuksista

Yksityisen sektorin avaintoimijoita oli mahdollisuus kuulla monissa paneelikeskusteluissa. Asiantuntijat korostivat, että energia-alan vallankumous on jo vauhdissa. Rahoitussektorin edustajien mukaan sijoitusten siirtyminen uusiutuviin energianlähteisiin on niin merkittävää, että huolenaiheeksi nousee suurten öljy-yhtiöiden kyky investointeihin, joilla turvataan bensiinin saatavuus sinä aikana, jolloin sitä vielä tarvitaan. Vakuutusala korosti, että mitä enemmän on alueellista, yrityskohtaista ja toimialakohtaista tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista, sitä paremmin vakuuttajat voivat arvioida riskejä. Tämä on ehto sille, että vakuutusten saatavuus jatkuu myös suurten ilmastoriskien kohteille. Tämä luo arkojen – ja usein köyhimpien – maiden hallituksille lisäpaineen läpinäkyvälle raportoinnille.

Kaupunkien keskeinen rooli korostui myös Marokon ilmastokokouksessa. Pohjoismaiset ratkaisut kiinnostavat maailmalla. Oslon kovat tavoitteet puolittaa CO2-päästöt vuoden 1990 tasosta 2020 ja leikata 95 % päästöistä 2030 toimivat suunnannäyttäjänä ja osoittavat, että kaupungit kirittävät vahvasti valtioiden ilmastotavoitteita. Norjan harkitsema kielto polttomoottoriautoille 2025 mennessä ja kattavan sähköautoinfran rakentaminen auttavat tässä. Pääkaupunkiseudun Smart & Clean -projektin malli, jossa kaupungit ja yritykset tekevät yhdessä älykästä ja vähähiilistä kaupunkia konkreettisten projektien avulla, kiinnostaa maailmalla.

Pohjoismaiden paviljongissa pidettiin CLC:tä kiinnostava tilaisuus Short-lived Climate Pollutants in the Arctic. Tilaisuudessa puhuttiin paljon Arktisen alueen maiden yhteistyöstä ja Suomen tulevasta puheenjohtajuudesta. Arktisen alueen maiden voi olla helpompi sopia keskenään ilmastotavoitteista ja toimista kuin YK:n jähmeämmässä viitekehyksessä. Arktista neuvostoa täydentämään voisi perustaa Arktisen klubin, johon otettaisiin mukaan laajempi joukko maita. Tiedonvaihto on olennaista, ja Arktisen neuvoston linjaukset tulisi saada vietyä kansalliselle tasolle.

Tässä on nyt Suomella tärkeä pelipaikka. CLC voisi omalta osaltaan kehittää yhteistyötä Arktisen alueen järjestöjen kanssa ja rakentaa verkostoa, jonka kautta ilmastotyötä voidaan koordinoida ei-valtiollisella tasolla. Esimerkiksi USA:ssa kannattaa nyt panostaa yhteistyöhön ja tiedonvaihtoon edistyksellisten osavaltioiden ja kaupunkien kanssa.

Neuvottelujen päätteeksi pääsimme myös esittämään Kansainväliselle kauppakamarille (ICC) näkemyksiämme siitä, miten ilmastoneuvotteluja tulisi kehittää. Korostimme sitä, että Pariisin sopimuksessa yleisellä tasolla sovitut CO2-markkinasäännöt ja -mekanismit tulisi sopia konkreettisella tasolla mahdollisimman nopeasti, jotta ne saataisiin voimaan vuonna 2018. Tämän lisäksi korostimme sitä, että kaikkia maita, ainakin Pariisin tavoitteet aikaan saanutta korkean ambitiotason koalitiota, pitäisi kannustaa laatimaan Pariisin sopimuksen mukaiset kansalliset tavoitteet ja suunnitelmat jo vuoden 2018 ilmastokokouksessa.

USA:n ulkoministeri John Kerry siteerasi puheessaan Winston Churchilliä, joka rakasti Marrakechin alueen maisemia.

“Joskus ei riitä että tekee parhaansa, on tehtävä se, mikä on välttämätöntä.”

Toivoa on, uusiutuva energia kasvaa vauhdilla

Vaikka neuvottelut joskus takkuavatkin, toivoa antaa uusiutuvan energian kehittyminen kustannuksiltaan varteenotettavaksi vaihtoehdoksi, myös teollisessa mittakaavassa. Pääsimme neuvottelujen välipäivänä sunnuntaina tutustumaan maailman suurimpaan rakenteilla olevaan 560 megawatin Noor Ouarzazate -aurinkovoimalaitokseen, jonka ensimmäinen helmikuussa 2016 käyttöön otettu 160 megawatin moduuli tuotti jo sähköä. Marokko on päättänyt rakentaa 2 gigawattia aurinkosähkö-kapasiteettia vuoteen 2020 mennessä.

Marokko on yksi johtavia maita uusiutuvan energian kasvattamisessa. Maa rakentaa 9.000 MW uusiutuvaa aurinko-, tuuli- ja vesivoimaa 2030 mennessä, nostaen uusiutuvien osuuden energian tuotannossa 52 prosenttiin. Biomassan ja jätteiden hyötykäyttö on vasta alkuvaiheessa ja Suomen Marokon-suurlähettiläs Anne Vasara kertoi ratkaisujemme kiinnostavan Marokkoa.

Uusiutuvan energian ennustetaan kasvavan nopeasti koko Afrikassa. Kokouksen Afrikka-ständillä esiteltiin 457 gigawatin kasvuennustetta 2030 mennessä, koostuen pääosin Marokon tapaan aurinko-, tuuli- ja vesivoimasta.

Afrikalla saattaa myös olla käänteentekevä rooli uusiutuvien kehityksessä. Kun maanosan valtavat uusiutuvan energian investoinnit toteutetaan, niiden yksikköhinnat laskevat entisestään, ja tästä hyötyvät kaikki.

”Toivoa siis on Pariisin tavoitteitten toteuttamiseksi, mutta kyllä vauhtia pitää vielä reippaasti parantaa, ” toteaa toiminnanjohtaja Jouni Keronen.

 

Raportin kokosi Jouni Keronen Pertti Korhosen, Timo Tyrväisen, Kaisa Hernbergin, Oras Tynkkysen, Tiina Kähön, Kari Kankaanpään, Mia Noreksen ja Outi Honkatukian avustamana.

 

Lisätietoa neuvotteluista ja niiden tunnelmista löytyy mm. näistä linkeistä:

Comments are closed.

Powered by WordPress.com.

Up ↑

%d bloggers like this: