12kesä2017

Hiilibudjettimme hupenee uhkaavasti

Kuinka paljon hiilidioksidia voimme päästää ilmakehään ennen kuin Pariisissa sovittu alle kahden asteen tavoite ylittyy? Entä kuinka paljon hiilibudjetistamme olemme jo kuluttaneet? Erinomaisia vastauksia kysymyksiin antavat tänä keväänä julkaistut yhteenvedot. 

Suosittelen erityisesti perehtymistä muun muassa johtavien ilmastotutkijoiden joukkoon kuuluvien Rockströmin, Schnellhuberin ja kumppaneiden kirjoittamaan Carbon Law – julkaisuun (1). Kirjoittajat arvioivat, että hiilibudjettia on jäljellä vuoden 2017 jälkeen 700 gigatonnia CO2eq. Toinen arvio, OECD/IEA/IRENA:n  arvio on noin 880 gigatonnia, vuoden 2015 jälkeen.

Jos vuotuiset päästöt ovat hieman yli 50 gigatonnia, vuoden 2017 jälkeen OECD/IEA/IRENAn budjetti olisi noin 780 gigatonnia CO2eq.

Miksi arviot eroavat toisistaan? Yksi selittävä syy on tarvittavien hiilinielujen koko. Rockström ja kumppanit arvioivat nieluksi 5 gigatonnia CO2eq./v 2050 ja OECD/IEA/IRENA arvioi sen olevan 10 gigatonnia/v.

Molemmilla arvioilla on tärkeä viesti maiden ilmastotavoitteille ja neuvotteluille: Aikaa ei ole enää lainkaan hukattavaksi. Jos päästöjä syntyy entiseen tahtiin, reilun 700 gigatonnin hiilibudjetti on kulutettu loppuun jo vuoden 2032-34 aikoihinJos maat jatkavat päästöjä entiseen malliin, päädymme lähemmäksi kolmea kuin kahta astetta.

On sovittu, että varsinainen päästötilanteen katsaus (obligatory stocktake) pidetään vuonna 2023, ja tarvittaessa tavoitteita kiristetään vuonna 2025. Uudet tavoitteet tulisivat tällöin voimaan aikaisintaan vasta vuosina 2025-2028, eri maiden lainsäädännön hitauden takia.

Jos päästöt jatkuvat entisellään, kymmenen vuoden aikana jäljellä olevasta hiilibudjetista – reilusta 700 gigatonnista – olisi jo käytetty yli 500 gigatonnia. Se tarkoittaisi, että sitä seuraavien viiden vuoden aikana päästöt olisi vähennettävä nollaan.

Vaadittava muutos olisi valtava, ja siksi mahdoton.

Edellä mainituista syistä on äärimmäisen tärkeää, että kansainvälinen tilannekatsaus suoritettaisiin jo 2018 aikana, ja tavoitteet päivitettäisiin vuoden 2020 neuvotteluihin mennessä. Tämän tulisi koskea myös kaupunkeja, yrityksiä ja kansalaisia. Pysyäksemme Pariisin tavoitteissa on pyrittävä etenemään ”hiililain” puitteissa eli puolitettava kasvihuonekaasupäästöt vuoteen 2030 mennessä,  ja uudelleen jälleen vuosina 2030-2040 ja 2040-2050.

Uutta aikataulua koskeva tavoite oli esillä useissa epävirallisissa keskusteluissa Bonnissa ilmastokokouksessa, ja hiililain mukaista etenemistä pidettiin välttämättömänä.

 Jouni Keronen, toiminnanjohtaja

Climate Leadership Council

 VIITE:

1)  https://www.vox.com/energy-and-environment/2017/3/23/15028480/roadmap-paris-climate-goals ) sekä OECD/IEA ja IRENAn tekemään raporttiin (http://www.irena.org/DocumentDownloads/Publications/Perspectives_for_the_Energy_Transition_2017.pdf ).

Share:
  • 12 kesä, 2017
  • Unna Lehtipuu
  • 0 Comments

Share This Story

Categories

Comments